Ciambella - donitsi italialaiseen tapaan

Munkkikulkuri pahoittelee muutaman viikon viivettä postauksissaan, mutta onneksi vatsa ei ole jäänyt vaille vakituisia maanantaimunkkeja. Tällä kertaa olen Italiassa, jossa munkit kuuluvat erityisesti torien ja hallien tarjontaan, mutta eivät kahvilatkaan täysin vailla munkkeja ole, mutta perusvalikoimaan ne eivät kuulu. Aloitetaan Firenzestä, josta löytyi oikea munkkikoju vanhasta kauppahallista, jossa oli valtavasti erilaisia ruoka- ja herkkukojuja.

Kauppahallin munkkikojun donitsit olivat todella isoja, ja kokoonsa suhteutettuna yllättävän keveitä. Ei niitä kuitenkaan pelkästä pumpulista ollut tehty, sillä jo yhden donitsin jälkeen olo oli kylläinen. Donitsia oli myös haastava syödä hitaasti. Sen keveys kuiski ottamaan palan suuhun ennen kuin edellinen oli kunnolla lähtenyt laskeutumaan kurkusta alas. 

Munkin mahtavuudesta johtuen pieni espresso olisi juotu jo ennen kuin donitsi olisi ollut puolivälissä, joten tuplaespresso on ehdoton valinta tämän herkun seuralaiseksi. Maku oli yllättävän mieto. Kardemummaa donitsi ei ollut nähnyt lainkaan, ja makeutta piisasi niin taikinassa kuin tuhdissa sokerkerroksessa donitsin päällä. Jätti yllättävän hailean maun, vaikka taikinan maku tehostuikin vahvan kahvin aromista.