Munkkikulkurin paluu

Otsikko on niin rehvakkaasti kirjoitettu, että Munkkikulkuria itseäänkin hieman hävettää, mutta menköön nyt. Välillä kadotaan ja välillä palataan. Nyt on taas aika lompsia tien päälle ja antaa aikaa kaikille uusille munkkilöydöille ympäri Suomea (ja välillä myös maailmaa kiertäen).

Osuin alkajaisiksi (ja jälleen) yhdelle Suomen munkkikulttuurin elinvoimaisimmista alueista eli Savonlinnaan, josta olen vuosien aikana laittanut monta monituista postausta niin liitteistä, pyöreistä kuin rinkulaisista munkeista. Löytyi kuitenkin lisää uutta makusteltavaa Cafe Mertalasta, joka nimensä mukaisesti sijaitsee Savonlinnan Mertalassa.

Munkki oli yllättävä. Monestihan Munkkikulkurikin antaa hitusen sapuskaa siitä, että sokeria on liikaa tai että kardemumma taittaa taikinaa liian vahvasti. Mukavan tumman munkin sormituntuma oli maalaismaisen raskas, mikä enteili tuhtia makukokemusta, ja sitä munkki, hyvällä sanottuna olikin, eli mustan kahvin kanssa suuhun sulava. Sokeria oli taikinassa kuitenkin todella vähän, mikä puski hieman suolaa makuun taikinasta. Ehkä runsaampi sokerikuorrutus olisi tehnyt terää, tai ainakin hieman tasaisemmin kuoreen koristeltu sokerisade.