Perusasioiden äärellä

Kun sataa ja tuulee (kovaa), on parasta ihailla kesää sisätiloista ja pyytää kaupassa kävijää tuomaan peruspussi pyöreitä munkkeja. Ne kuuluivat erottamattomasti Munkkikulkurin elämään jo lapsuudessa. Oli päiviä, jolloin kotona odotti lähi-Makasiinista noudettu kymmenen kappaleen pussi tuoreita lähileipomon munkkeja. Niitä kelpasi syödä kaakaon kanssa, Akuja lukien.

Tänään ei ollut kaakaota, eikä Akujakaan, mutta pussillinen lähileipomon, Savonlinnan Leipureiden hillomunkkeja oli. Leppoisan kesäperusmaanantain iltapäivään uppoaa hyvin, silloin tällöin, pussillinen perusmunkkeja. Mutta mikä on perusmunkki?

Perusmunkki on sellainen, johon peukalo ja etusormi uppovat pehmeästi, sokeri sulaa suuhun hitaasti, taikina on tasalaatuinen, muttei liian mausteinen. Hillosilmää saat aina jännittää - se on pieni, iso tai sitä ei ole ollenkaan. Perusmunkki on sellainen munkki, että niitä on pakko syödä useita, koska niiden syöminen loppuu vasta, kun pussi on tyhjä. Niin kävi tänäänkin.