Turkulaista tyylittelyä

Turussa päin liikkuessa tulee usein valittua pöytä rautatieasemaa lähellä olevasta Naanantalin Aurinkoisesta. Paikka on mukavan konstailematon, ja tuotteet erinomaisia. Sen voi sanoa myös heidän Piispanmunkistaan, josta tunnistaa hyvin ainakin yhden mahdollisen taustan nimelle - nimittäin piispan liperit.

Munkki on osalle turkulaisista suoranainen intohimo, ja Munkkikulkuri seisoo ehdottomasta aidon piispanmunkin takana, oli tositarina sitten 1900-luvun alun leipuri, joka halusi antaa kuorrutetulle munkille suomenkielisen nimen tai joku muu. Facebookissa oleva Piispanmunkki-sivusto Piispanmunkki on piispanmunkki antaa tarkennusta siitä, kuinka tärkeästä asiasta on kyse!

Pitkulainen, ja pitkä munkki on liiankin aliarcostettu munkin muoto, ja siksi piispanmunkin napostelu oli suorastaan erityistä arjen luksusta. Tuntui, kun munkki ei loppuisi koskaan, vaikka valitettava päätepiste tällekin herkkupalalle lopulta saapui. Viimeistä kuorrutetta lipoessa ei tämänkään makustelun jäljiltä kannata miettiä, kuinka paljon kaloreita tuli nielaistua, vaan nauttia. Munkkikulkuri ei ole niin kovasti makeasti tehtyjen munkkien perään, mutta jokainen Turun matka on ehdottomasti (vähintään) yhden piispanmunkin arvoinen.