Reikämunkkeja kemiläiseen tapaan

Aurinko paistaa ja paaston ajan seitsemän viikon munkiton elämä purkautuu nyt iloisena kulkurointina halki maan uusia munkkikokemuksia etsien. Monta pohjoisessa porisevaa rasvakattilaa on Munkkikulkurilla vielä näkemättä ja maistamatta, mutta jo tutuksi tullut Kemi on hyvä paikka hivuttautua kotikonnuilta kauemmas.

Merilapin Munkkituvalla riittää herkkuja maisteltavaksi. Tällä kertaa oli perinteisen reikämunkin, nimitys, jota tuvalla myös käytetttiin, vuoro. Otin kerralla kokonaisen pussin ja tallustelin Kemin raitteja, jossa on kaupunkia paremmin tuntemattomalle paljon kiinnostavia kohteita ihan ydinkeskustassa, kirkon ja kaupungintalon kulmilla.

Reikämunkki oli paistopinnan väriltään erittäin kaunis ja käsityöläisen rouheinen. Sen näppituntuma oli kuitenkin varsin sitkas, ja siltä munkki myös maistui, eikä ero vaaleampiin munkkeihin ollut suuri. Reippaampi kardemummaus olisi auttanut asiaa, kun kyytipoikana oli kahvi.