Taikurin suklaamunkki

Ei kauankaan aikaa sitten olin Jyväskylän Semma-kahvilassa napostelemassa perusdonitsia, hyvää sellaista. Maanantain päiväkävelyllä suuntasin sinne uudelleen, ja huomasin, että pyyntöihini (yleisesti lausuttuihin) oli vastattu. Kondiiittorimestari oli heilauttanut munkkiritiläänsä ja pursotinta, tuloksena upea suklaamunkki.

Aistin vuosikymmenten kokemuksella, että nyt oli tapahtumassa jotain mieliinpainuvaa. Kiiltävä, itse tehty suklaakuorrutus, upeasti aikaan saatu symmetrisyys, ja sopiva käsityöläisen rosoisuus mykistivät. Nämä vitriinien uljaat leivokset olivat kuin sukupuuttoon kuollutta kulttuuria, joita löytyy enää vain harvasta konditoriasta.

Munkissa oli täydellinen kuorrutus, paksu, aidosta suklaasta tehty, hampaalla hienosti leikkautuva kuorrutus, jonka alla oli täydellinen kaardemummainen taikina. Uskomattomman hienostunut maku, jota ei pilannut (kuin hetkeksi) se, että munkkiin oli laitettu vaniljacréme-täyte. Onneksi se oli vain reunassa, mutta sen ylimakeus oli tuhota maanantain yliarjellisen hetken.