UniMunkki

Kesäinen helle, kahvin ja munkin kaipuu ja matka Joensuusta etelään kutostietä pitkin. Munkkikulkuri kuljeskelee lähes joka kesä noilla main, mutta talsia piti aina Puhoksen korkeudelle tienhaaraan, josta pääsee Savonlinnaan, että tien varresta löytyi helposti kahvila, josta sai munkkeja. Kuuman kesäpäivän pelastaja oli UniPulla.

Tunnelma UniPullassa oli suorastaan pysähtynyt, positiivisesti sanottuna. Koska on mansikka-aika, pihassa oli myynnissä Ruutiaisen puutarhan mansikoita. Tiskillä sai palvelua erittäin syvällä ja iloisella paikallismurteella ja valikoima vitriinissä oli vatrsin kunnioitusta herättävä.

Ranchimaista tunnelmaa terassille loivat paikallisilta maatiloilta tulevat äänet sekä tuoksut, ja terassin vieressä huristava kutostie. Munkit olivat kauniin muotoisia, ja paikoitellen runsaalla sokerilla kuorrutettuja. Itse pyysin omani kerran kopautettuna, jolloin munkkini sai maukkaan sokerihunnun kauniin paistopinnan päälle. Sormikosketuksesta tiesin, että nyt ollaan todella jytäkän taikinan kanssa tekemisissä, sillä sormi painui vain vaisusti sisään. Sopii ranchimaiseen tunnelmaan. Ehta maalaismunkki siis. Itse olisin kaivannut enemmän kardemummaa ja myös keveyttä, mutta tuhdin munkin ystävän ei kannalta tätä paikkaa ohittaa!