Korvapuustien hegemonia
Keskipäivä Tukholmassa, Siljan satamassa. Suuntana sataman liepeillä olevat puistot ja idyllinen kahvila runsaalla munkkikorilla. Tällä kertaa nimittäin masentava keli ja pienet toiveet eli kupponen kuumaa kahvia ja lämpimänä höyryävä munkki, kallistivat vaakakupin keskustan sijaan happihyppelylle laivaterminaalin läheisyydessä.
Se oli virhearviointi. Kävely teki hyvää, mutta munkille sain sanoa hyvästit. Kävin viidessä kahvilassa, eikä niissä yhdessäkään ollut munkkeja, korvapuusteja kylläkin. Eikä niissäkään valittamista ole, mutta maanantai ilman munkkia on kuin päivä ilman valoa.
Laivalla kaivelin kahvilan vitriinistä pienen donitsin ja söin sen. Kokonsa puolesta niitä olisi mennyt kymmenen, mutta yhteen jäi. Donitsi oli osin jäinen ja muistutti näin enemmän jäätelöä kuin munkkia, mutta ei mitä tahansa jäätelöä, vaan muovisella, lastenosastolta hankitulla jäätelökoneella tehtyä jäätelöä.
