Keskiyön munkkeja

Sattuipas heti edellisen maanantain jälkeen, että luvun alla olevasta kirjasta löytyi aina ilahduttava munkkihetki. Tällä kertaa Elina Backmanin uusimmasta rikosromaanista Ennen kuin tulee pimeää. Siinä yksi romaanin henkilöistä menee huoltoasemalle kahville keskellä yötä, ja tuumii, kuinka oudolta näyttää se, että hän ottaa munkin keskellä yötä.

Munkkikulkurille on luonnollisesti vaikea ymmärtää moista pohdintaa. Munkin syönti ei katso aikaa tai ajankohtaa, vaan ainoastaan mahdollisuutta. Aina, riippumatta vuorokauden ajankohdasta tai kellonajasta, munkki (ja useampikin) on syytä nautiskella, jos siltä tuntuu.

Tänään ei ollut keskiyön munkille sijaa, vaan se nautittiin perinteisin menoin päiväkahvilla. Uuden etsintä ei johtanut parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Marketin munkkivitriinistä löytyi daim-donitsi. Se ei maistunut donitsille eikä daimille. Munkkikulkurin ainoa ja hyvin vahva suositus on tämän makuelämyksen jäljiltä: Daim daimina ja donitsi donitsina.

Suositut tekstit