Oi aikoja, oi munkkeja

Lämmin keli houkuttelee Hakaniemen rannoille paitsi auringonpalvojia myös jäätelönsyöjiä. Veden äärellä olevat penkit ja kivitörmät ovat otollisia paikkoja luoda kaupunkiin hetkellinen keidas herkun ja vilvoittava merituulen äärellä. Munkkikulkuri ei niin piittaa moisesta, paitsi jos jäätelön sijalla on jotain tuoretta, uppopaistettua ja sokerilla kuorrutettua.

Pakko myöntää, että olisin halunnut napata Kanniston leipomosta rahkamunkkeja mukaan, mutta niitä saa sieltä vain tiistaisin. Haahuilin siksi siellä täällä ja ihaillessani vanhaa Helsingin työväentaloa, joka nyttemmin tunnetaan Paasitornina, eksyin sisään ja aamuiseksi yllätykseksi, tarjolla oli pieniä rahkamunkkeja. Historiallinen miljöö, munkki ja ihana kesä = ohittamaton yhdistelmä.

Miljöö ja kesä voittivat tällä kertaa munkin. Pienessä rahkamunkissa oli toki oma makulisänsä, sillä se oli napattu pakkasesta ja oli vielä vähän viileä. Eksoottinen maku munkille, mutta ei hullumpi lämpimänä päivänä ensi makuna, jossa viileys hallitsee itse makua, jossa rahka enemmänkin kuulsi kaukaisena häivähdyksenä kuin oli kuskin paikalla.