Moni kuori päältä kaunis

Viime viikolla nalkutin sivulauseessa isojen toimijoiden vahventumisesta munkkimaailmassa. Se näkyy suurentuneina valikoimina, näkyvyytenä ja ennen muuta makuina. Suomalaista, käsityöläistä munkintekotaitoa ei suuret toimijat toki tukahduta, mutta vanhojen tuttavuuksien lomaan ei synny uusia munkintaitajia myyntipisteineen. Ainakaan samaan tapaan kuin sieniä sateella. Jokaisessa kulmakuppilassa ei todellakaan ole enää omaa, itsetehtyä munkkikoria. 

Paras silti maistaa, ennen kuin lopullisesti tuomitaan. Citymarketissa pörrätessäni vapun jälkeisissä munkkikrapuloissa, Munkkikulkurin silmiin osui erittäin tyylikkään näköinen joukko pyöreitä vadelmamunkkeja, joita oli pakko kipata pussillinen täyteen maanantain iloksi. Olisi kannattanut jättää ottamatta. Kyse oli munkista kauniilla ulkokuorella, mutta lupaus mausta jäi lunastamatta.

Munkki oli kuiva, hillosilmi runsas, mutta ei kovinkaan vadelmainen maultaan. Mausteisuus oli erittäin mieto, ja suolan osuus taikinissa olematon. Juuri sellaista liukuhihnatavaraa, joka käy munkkipöydän koristeeksi, muttei suuhun tarjoittavaksi.