Kiinalaisia herkkuja

Munkkikulkuri ei enää helposta ylläty, mutta peruspäivä Pasilassa teki sen ilahduttavalla tavalla. Olin käyskentelemässä Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa ja kun lounasta oli rajatusti saatavissa koulun kanttiinista, menin tien toiselle puolelle kiinalaiseen ravintola South Chinaan.

Paikka oli entuudestaan tuttu ja ruoka erinomaiseksi havaittu useaan kertaan, mutta koskaan en ollut ovelta tervehtinyt höyryävää munkkikulhoa, mutta nyt oli sen aika. Ja miksei olisi. Kiinalaiseen keittiöön kuuluva erilaiset uppopaistetut herkut, joista erityisesti öljyssä friteeratut kanapalat ovat useamman Suomessa toimivan aasialaisen keittiön perusvalikoimaa, toisin kuin munkit.

Kun munkki höyryää vielä lämpöisenä ja sen kuorta koristaa kaunis sokeriverho, se ei petä. Ja mikä mukavinta, munkki oli suomalaiseen perusmunkkiin nähden eri aineksista ja osasuhteista paistettu. Ensinnäkin kardemumma loisti poissaolollaan. Sen sijaan rasvaa oli käytetty taitavasti niin, että munkki maistui täyteläiselle herkulle, ilman jälkimakua. Erittäin taidokasta ja sopivan raskasta jälkiruokaa, josta kuitenkin jäi kepeä, ilahtunut olo.