Pehmoisia tyynyjä

Tänään kuljin syvemmälle maakunnan puolelle ja piipahdin Vaasan leipomon tehtaanmyymälässä kiertämässä, josko hyllyillä tai leivoskoreissa lojuisi jotain uutta popsittavaa. Ja lojuihan siellä. Viime viikkoisten ratinadonitsien koti löytyi Vaasan leipomosta, ja suljin nopeasti silmäni, ettei tuo kalpea häivähdys tulisi uudelleen mieleen, saati makumuistona suuhun.

Vaasan leipomoa ei silti parane loputtomiin höykyyttää. Vadelmainen, sydämenmuotoinen pakkasmunkki on pelastanut monta päivää (kaukana sivistyksen ääreltä), eikä hullumpi ole samaisen leipomon pyöreä unelma, josta Munkkikulkurilta löytyy jopa päivityskin takavuosilta. Nyt kaappasin mukaan pussillisen vaniljatyynyjä, joissa oli vähän samaa ulkomuotoa kuin leipomon leipätyynyissä, sillä erotuksella, että suu oli tukittu ja sisään purskautettu reilu annos vaniljamössöä.

Hyvin se oikaisi pahinta munkinnälkää. Tuoreena sen painallustuntuma oli juuri sopiva, ja taikina myös suussa pehmoinen, toki hyvin pullainen. Mausteilla ei kondiittorimestari ollut taikinavaasia liiaksi ruokkinut. Vaniljamössö oli aivan liian makea, ja tähän taikinaan omenahillo olisi ollut täydellinen valinta. Sokerit olivat pussissa sulaneet pois, joten uusi sokeri oli laitettava itse pintaan, jotta huulet saisivat sen oikean munkkituntuman.