Kuningas Tomu

Viime viikolla Mukkikulkuri oli saksalaisissa tunnelmissa, perusBerlinerin äärellä Frankfurtissa. Ja niin nytkin. Lentokentällä en voinut ohittaa kojua, jossa oli tarjolla aprikoosimunkkeja. Tai piti olla. Aprikoosin tilalla oli ihan perinteistä, liian imelää vadelmahilloa. Toinen Munkkikulkuria kovasti viehättävä asia oli tomusokeri munkin sokerikuorrutteena. Harvoin käytetty herkku sekin, mutta aprikoosin tavoin, satunnaisesti tuttu Keski-Euroopassa.

Tomusokeri on haastava kuorrute. Se on kaunis, ja keveän pehmeä, mutta myös kitalakeen helposti taikinaa liimaava ja kielen päälle pyörimään jäävä aineisosa. Se on parhaimmillaan kuuman munkin kanssa välittömästi syötynä. Tällöin tomu pehmentää ja makeuttaa mainiolla tavalla munkin vielä kuumana ”liekehtivää” taikinamassaa.

Valitettavasti tänään munkissa ei osunut monikaan asia kohdilleen. Hillo oli toista kun luvattiin. Munkki oli kaikkea muuta kuin kuuma. Ja tomu, kauneudesta huolimatta taikinaa kitalakeen liimaava. Kun hillo oli erittäin pahasti ylisokeroitu, oli kokemus kaikkinensa sellainen, että munkki tarvitsi jälkeensä pienen palan tummaa suklaata, jotta olisin unohtanut sen mahdollisimman pian. Tämä oli hyvä muistutus siitä, miksi lentokentillä ei tarjoilla munkkeja, ja jos tarjoillaan, ne on syytä ohittaa.



Suositut tekstit