Omenainen Frankfurt

Munkkikulkuri otti pitkästä aika mojovan kulkurin askeleen, ja loikkasi keskelle eurooppalaisuuden ydintä – Frankfurtiin. Tai oikeastaan olin Höchstissä, vanhassa 1300-luvulla perustetussa kaupungissa, josta löytyy yksi Saksan vanhimmista kirkoista, sekä joen, Mainin, varteen rakennuttu linna.

Syksyisessä, lämpöisessä säässä Höchst oli mitä mainiointa aluetta viettää aikaa. Historian monet kerrokset, idylliset kuppilat ja ruokapaikat, sekä joenvarren rentouttava ja raikas ilma tekivät ihmismielelle hyvää ja nostattivat mukavalla tavalla paitsi ruoka- myös munkkihalua.

Saksalaiseen tapaan kaupunginosasta löytyi muutamia leipomoita, joissa kansa istui aamusta iltaan. Suomalaiseen päiväkahviaikaan siellä istuivat lähinnä eläkeläiset, ainakin Der Bäcker Eifler keskellä Höchstin pääkävelykatua oli sellainen. Ja toki tuo väki, jos mikä, tietää, mitä on laatu. Väkeä tungeksiva kahvila on merkki herkusta, jota kannattaa odottaa.

Pyöreän munkin laatu oli juuri sitä, mitä odotin. Tiukka taikina, ei mausteinen eikä sokerinen, mutta paistettu juuri täydellisen kypsäksi ja hunnutettu tyylillä sokeriin. Omenahillo munkissa oli erinomainen valinta. Se ei ollut liian makea, vaan juuri sopiva pehmentämään tiukkaa taikinaa. Hillon määrä oli kuin kondiittorin käsin mittaama ja munkin sisään asettama.