Mutustelua

Elokuisessa hyhmässä parasta ajanvietettä on istua lämpöisessä kahvilassa ja syödä munkkeja. Pitkästä aikaa Munkkikulkuri hengaili Viitasaarella, ja jo ennen keskustaa löytyi uusi tuttavuus vanhalta huoltoasemalta – Mutustus. Kelpo nimi kahvilalle.

Mutustusta voi kutsua suorastaan munkkiystävälliseksi paikaksi. Munkin keskuspallot oli kastettu öljyssä pieniksi maistiaisiksi, eli ennen lopullista munkkiostopäätöstä on mahdollisuus ottaa pieni maistiainen. Loistavaa palvelua, vaikka Munkkikulkuri ottaa aina munkin ilman maistiaistakin, mutta on hienoa saada alkupalamunkki ennen päämunkkia.

Munattomaan taikinaan tehdyt, veikeät neliömunkit olivat yllättävän persoonallisia paitsi ulkomuodoltaan, myös maultaan. Napakassa taikinassa ei toki ollut samaa ”kuohkeutta” kuin munallisissa versioissa, mutta Munkkikulkuri ei koskaan ole kaivannut erityistä kuohkeutta, vaan taikinassa ratkaisee ainesosien välinen balanssi ja keittoaika. Niiden kanssa pitääkin olla tarkkana.

Maku oli siis erinomainen, ja munkki luonteeltaan säilyvää sorttia. Kardemummalla ja suolalla oli leikitelty taikinassa niin, että mausta oli saatu persoonallinen ja hyvä. Toisen lisäys suuntaan tai toiseen olisi tehnyt munkista luotaan työntävän, joten tekijä oli ollut hyvin käryllä siitä, mitä tekee. Omia munkkeja, ja siksi munkkikiertolaisen elämä on niin ihanaa!