Parempi Pyymäen munkki lautasella, kuin…

Pari viikkoa sitten Munkkikulkuri oli munkin maistelussa perinteisellä Ramilla Mikkelissä (ja pahoittelut, että viime viikolla Munkkikulkuri nukkui hetken kevätuntaan). Yhtä perinteikäs munkinkääntäjien paikka on Pyymäen leipomo, jonka juuret Ramin tapaan menevät 1950-luvulle saakka. Perheyrittäjyyttä neljännessä polvessa Sastamalassa.

Monen leipomon munkkitarjonta perustuu yhteen tai kahteen tuotteeseen, jota sitten väki kahmoo, jos ei kaksin käsin, niin ainakin hienostuneesti kahvileipänä riittävän säännöllisesti. Toisin on Pyymäellä, jossa on niin kermaisia herkkuja (Rosinamunkki), perinteisiä klassikkoja (hillomunkki) kuin sopivasti twistattuja klassikkotuotteita uudessa formussa (Rillumareimunkki). Kaikkiaan listalta löytyy kahdeksaa eri sorttia. Munkkikulkuri nostaa hattua!

Tänään söin pullean munkkipossun. Munkkipossun onnistumisen arvioinnissa keskeistä on taikinan määrä ja balanssi hilloon, ja yhtä lailla hilloin makeuteen. Tässä munkissa, kuten kuvasta näette, paksuutta riittää, ja balanssista käsin arvioituna hivenen liikaa – taikina söi hilloin taikaa pois. Myös sokerikuorrutus oli runsas, mikä toisaalta sopi taikinavoittoiseen kokonaisuuteen. Hyvää kahvin kanssa, ja vielä parempaa voisi olla pienellä balanssituunauksella.