Omariöverit

Munkkikulkurin lähikaupassa on pieneksi puodiksi yllättävän laadukas munkkitarjonta. Paastoajan maanantaisin tuli katseltua erityisesti erästä soikeaa överimunkkia, jossa oli paljon kermavaahtoa ja pinkki kuorrutus hennoilla suklaisilla raidoilla. Juuri sellainen ilmestys edelliseltä vuosisadalta, jota kaipailin joku postaus takaperin.

Tänään noita överimunkkeja ei kuitenkaan kaupassa ollut. Muutenkin lasin takana olevat korit näyttivät juuri munkkien osalta vaatimattomilta. Jouduinkin turvautumaan Fazerin Munkkibaarin Omareihin, joita olin säästellyt hetkeen, jolloin mitään muuta ei ole tarjolla. Tänään tultiin siihen hetkeen. 

Omar-karkit kuuluvat suosikkeihini. Niitä on tullut naposteltua lapsesta saakka, sillä Omar kuului kaikkien perheiden hätävaraan, sillä maistuvuuden lisäksi sen pehmeys kävi vähän huonommallekin purukalustolle. Itse nautin sen aina kahden salmiakkiaakkosen välissä, siis eräänlaisena omarhodarina.

Omarmunkki ei valitettavasti saavuttanut itse karamellin makua. Munkki oli survottu täyteen omarnestettä, mikä teki munkista hyvin kostean, mössömäisen. Munkissa oli erittäin teollinen maku, jossa kuulsi vahva keinotekoinen makeutus. Lautaselle oli varattu pari munkkia, mutta vain puolikas upposi pitkän kahvin kera. Omarit omarina ja munkit munkkina.