Lipan alla

Kevät on, kun kalenteriin katsoo ja silloin juodaan munkkikahvit ulkona. Myönnettäköön, että keli oli melko kolea, mutta paikka oli sitäkin mahtavampi. Munkkikulkuri pääsi vihdoin kiertämään maata ja kesäpaikkojen klassikosta aloitettiin eli Lippakioskilta Savonlinnasta.

Maassamme on harmittavan vähän enää perinteisiä kioskeja, josta saa paikallisia herkkuja. Lippa alkaa olla harvinaisuuksia. Huhtikuisena päivänä Lipan terassi ei pullistellut asiakkaita, mutta kun aurinko paistaa, ei parempaa paikkaa viettää joutilaisuutta löydy. Saimaa, laivat ja leppoisuus. Lippa jos jokin on hyvän mielen kioski!

Savonlinna tunnetaan litteistä munkeistaan ja sellainen oli kevään kunniaksi jälleen otettava, perinteisellä omenahillolla. Kyseessä on yksi makeuden ruumillistumasta, jonka jälkeen voisi pyörtyä päiväunille. Silloin kun hillo on aitoa, makeuslaaki ei haittaa. Munkki oli kaikessa ulospurkautuvassa hillomäärässään juuri täydellinen savonlinnalainen munkki.

Tiedustelin munkkien tekijätietoja, mutta kopilla ei oltu varmoja toimittajasta. Siksi en lähde arvailemaan tekijää kardemummanpitoisuuden pohjalta, mutta tämä ei jäänyt viimeiseksi tämän kauden Lipalla käynniksi.