Pikamunkit

Äidilläni oli tapana tehdä silloin tällöin niin kutsuttuja pikamunkkeja. Pikaiseksi sen teki se, ettei taikinaa kohotettu hiivalla, vaan kun ainekset oli sekoitettu keskenään ja löysähkö taikina oli valmis, ne tiputetaan kuumaan rasvaan samoin tein.

Päädyin tällä kertaa tekemään pikamunkkeja hieman vahingossa, sillä alun perin tarkoitus oli tehdä churroja, joita olin tehnyt aikaisemmin jonkun kerran. Nyt hain huolella ja useiden suositusten kautta hyvää ohjetta taikinalle, ja se löytyi Liemessä -blogista. Erinomainen ohje. Churrojen teko koki kuitenkin kolauksen, kun pursottimen pussi hajosi, ja puolet taikinasta humahti öljykattilaan ja oli samoin tein poissa munkkivahvuudesta.

Tässä vaiheessa siirryin churroista pikamunkkeihin ja pelastin pussin riekaleisiin jäljelle jääneen taikinan kahdella lusikalla ja upotin kattilaan. Pyörittelin valmiit pikamunkit sokerissa sekä kevyesti tomusokerissa ja laitoin päälle sulatettua suklaata – lusikalla.

Lopputulos oli erinomainen ja pikamunkit upposivat lautaselta pikatahtiin kahvittelijoiden vatsoihin. Ehdoton maun salaisuus oli suklaan ja pikamunkin yhteinen harmonia. Itse pikamunkkihan ei ole makea, ja churroakin nautitaan paitsi sokerisella kuorrutuksella, dippaamaalla suklaakastikkeeseen. Espresso ja suklaapäällystetty pikamunkki – varma päivän pelastaja.