Munkit kielen päällä

Otsikko tuli tällä kertaa vahingossa tuplamerkityksi. Siinä missä juttuni käsittelevät lähinnä kielen päällä makunystyröitä hellivää leivonnaista, nyt Munkkikulkuri operoi kielen, jonka avulla kommunikoimme, kanssa. Vaikka munkilla on tunnetusti onnea tuottava merkitys, jota käytetään yleisesti (”kävi munkki”), harvoin sitä kuulee futispelin selostuksessa.

Eilen sitä herkkua oli kuitenkin tarjolla, kun Suomi kohtasi Ukrainan MM-karsintapelissä ja selostaja hekumoi hetken, ettei vastustaja saanut napattua munkkia, siis palloa, Suomen joukkueelta. Voihan sen noinkin sanoa.

Donitsitaloudesta puolestaan tuli luettua viikonloppuna paristakin lehtijutusta. Tässä tapauksessa mielleyhtymät oikeudenmukaisempaan ja ekologisempaan maailmaan, joka on donitsitalouden perusta, ei ole ensimmäinen mielleyhtymä, vaan pikemminkin päinvastoin. Donitsitaloudesta tulee mieleen hotkaisu, hetken impulsiivinen kuluttaminen, jota tekee mieli heti lisää. Donitsi viittaakin tässä yhteydessä muotoon. Sinänsä toki hauskaa, että donitsin alku – dough – tarkoittaa taikinan lisäksi myös rahaa.  

Donitsi mainitaan terminä ensimmäisiä kertoja vasta 1800-luvun alussa, Washington Irvingin teoksessa A History of New York, from the Beginning of the World to the End of the Dutch Dynasty (1809). Kyse on hollantilaisten tuomasta herkusta, jossa ei vielä tuossa vaiheessa ollut reikää. Munkki sana on paljon varhaisempaa juurta ja se oli vakiintunut suomen kieleen jo vuonna 1637. Se nimittäin löytyy Ericus Schroderuksen sankirjasta Lexicon Latino-Scondicum. Otetaan kuitenkin tästä taustasta oma päivitys joku toinen kerta. Viikon päästä paasto on ohi ja Munkkikulkurikin palannut jälleen munkkirasvakattiloiden äärelle.