Berliininmunkkien klassikko-ohje

Siirtelin viikonloppuna alakerran kirjapinoja paikasta toiseen ja jäin pläräilemään äitini vanhaa keittokirjaklassikkoa Kotiruoka. Keittokirja koteja ja koulua varten. 1900-luvun alussa ensimmäistä kertaa ilmestyneestä teoksesta on otettu vuosikymmenten aikana kymmeniä painoksia ja omani on 1930-luvun lopulta.

Kirjasta löytyy peräti neljä erilaista munkkiohjetta – berliininmunkit, hiiva-, koho- ja omenamunkit. Berliininmunkit ovat vielä tässä vaiheessa suomalaista munkkihistoriaa aitoja berliininmunkkeja eli eivät pinkillä koristeella kuorrutettuja munkkeja, kuten nykyisin. Jossain vaiheessa berliininmunkkien historiassa on tapahtunut joko sekaannus tai tietoinen muodonmuutos. Miksi ja milloin? Se täytyy jossain vaiheessa selvittää.

Paastonajasta johtuen Munkkikulkurin on tällä kertaa tyydyttävä mielessä tapahtuvaan herkutteluun, mihin tuo ohje antaa hyvin stimulaatiota. Nykyohjeisiin verrattuna aineosat ovat hitusen raskaampaa kaliiberia, ja myös ainesosien väliset suhteet ovat vähän erilaiset, mutta kerrankos sitä, jos ei muuten, niin nostalgiahengessä tekee vanhan ajan berliininmunkkeja. Siitä vaan kokeilemaan.