Pakkaspäivän puuhaa

Sopiva pakkanen yhdistettynä leviävään koronaan on huono yhdistelmä Munkkikulkurin maailman munkkeja etsiskelevälle kulkurisielulle. Mutta se otetaan, minkä maanantai antaa, ja tänään se oli pussi pakastemunkkeja.

Marketin pakastekaappirivit ovat monella tapaa vaikuttava, mutta myös pelottava näky. Pieni kulkuri eksyy helposti hyllyjen väliin ja jos ei eksy, niin olon saa eksyneeksi. Olen monta monituista kertaa miettinyt pakastepussin mukaan nappaamista, mutta se on aina jäänyt kiireessä ottamatta. Nytkin kiersin pakastekaappien välissä kymmenen minuuttia ennen kuin tajusin kaartaa riittävän kauas, loosiin, jossa luki (liian pienellä) leivontapakasteet.

Munkkikaappeja dominoivat kuorrutetut munkit (Omar & vaaleanpunainen Berliini), mutta jätin ne toiseen kertaan. Niin ikään hyllyiltä löytyi muutamia innovoituja munkkituotteita, joiden osalta ostaja ei voinut olla varma, oliko kyseessä enemmän munkki vai juustokakku. Valinta olikin helppo – seuraa makujen matkalla yksinkertaisia klassikoita. Otin siis peruskiekon.

Tällä kertaa munkkipussin kanssa ei rynnättykään suoraan kahvipöytään, vaan ensin pakasteet lämmitettiin uunissa ja sitten pyyhkäistiin sokerikuorrutukseen ja hetkeksi lepoon ja sitten suuhun. Olin erittäin skeptinen, mutta olin ensihaukun jälkeen odotuksiin nähden positiivisesti yllättynyt. 

Industriaalisesta mausta huolimatta munkki maistui pakkaspäivän kahvihetkellä niin, että hymyilytti, kun katsoin oravan lounasta lintulaudan herkkujen äärellä. Kiitos hymynkareesta kuului kuitenkin ehkä enemmän veikeälle oravalle kuin paitetuille ja sokerikuorrutetuille pakastekiekoille..