Talvitunnelmia

Yksi lapsuuden mieliinpainuvimpia munkkitunnelmia oli isäni työpaikan vuotuiset, koko perheen hiihtokilpailut. Hiihtolenkkiä seurasi lämmin mehu, ja tuore iso hillosilmäinen munkki, joka lämpimänä maistui aivan taivaalliselle - suoraan työpaikan keittiöstä.

Hiihtomajat, etenkin ennen vanhaan, olivat erinomaisia munkkikeitaita. Majoja pitivät talkootoimintahengessä urheiluseurat ja hankkivat näin seuralle tuloja. Pohjois-Savossa tarjolla oli kuuman juoman kupeeseen majassa kuin majassa tse leivottuja munkkeja. Majoilla en ole sitten nuoruusvuosien hiihtoretkien kulkenut - nyt kysyn, miksi?

Pakkaspäivät kuitenkin houkuttavat ulkoilemaan ja kahvittelemaan nuotiolle. Jos mielit munkin mukaan, kannattaa olla tarkkana, etenkin jos eväspiste on kaukana. Vastapaistetut munkit eivät ole parhaimmillaan pakkasviiman jälkeen, ja vaikka lämpökeinot ovat monet, Munkkikulkuri päätyy yleensä hyvin yksinkertaiseen ratkaisuun – pikkudonitsipaketin.

Lämpimän tuvan pöytään en mieluusti näitä teollisia ”rinkeleitä” nosta, mutta keskellä lumista metsää, maku ei ole ottanut kolhuja, päinvastoin. Pieni pakkanen saa pikkudonitsin teollisen maun pakastettua pienemmäksi, ja tilalle jää sopiva metsäherkku – vahvan kahvin kanssa. Se, minkä donitsipaketin kaupan hyllyltä valitsee, ei ole juuri väliä. Ne maistuvat kaikki samalle.