Munkin monet muodot
Useimmiten munkin ”tuunaaminen” johtaa pienimuotoisiin katastrofeihin. Makujen levoton yhdisteleminen tai keinotekoinen päivittäminen esimerkiksi tiettyyn juhlaan, kuten jouluun sopivaksi, on yleensä liian heppoisesti tehty muunnos, joka ei tee kunniaa munkkisaagalle.
Tuunaamista voi kutenkin tehdä onnistuneesti. Kätevä keino on tehdä se muotoa muuttamalla, joskin se asettaa aina paistajan ammattitaidon puntariin, mutta hauskoja ratkaisuja voi tehdä helpostikin ja saada Munkkikulkurin(kin) iloisesti yllättymään.
Caffitellan piparimunkissa ei muuta jouluista ollut kuin munkin kuorrutukseen kiinnitetty pipari. Munkit olivat kauniin jouluisia, mutta kuorrutetöhnä hieman kalpean munkin päällä ei houkuttanut Munkkikulkuria. Sen sijaan sen viereen asetellut joulukepit kylläkin.
Kyse oli munkinnoksesta perinteisestä karkkikepistä, jota sai vuosia sitten monesti vain torilla järjestettäviltä markkinoilta. Nyt keppejä saa kaupasta kuin kaupasta, mutta munkkikeppi oli uusi tuttavuus, ja mukava sellainen. Ensinnäkin muodossa oli onnistuttu hyvin – se näytti esikuvaltaan karkkikepiltä. Toiseksi, pinkki ja valkoinen, kevyt tomusokerikuorrutus oli onnistunut makua piristävä ja pehmentävä ratkaisu. Ja kolmanneksi, itse munkin maku caffitellan omaleimaisella munkkimaulla on parhaimmillaan erinomainen hento arjen ilo, kuten nyt oli. Karkkikeppi taittui juuri sillä rapeudella kuoresta ja pehmeydellä sisältä, kun hyvän munkin kuuluukin taittua.
