Melkein kuin munkki

Tänään oli omituinen päivä. Pitkästä aikaa nimittäin oli tarve kokoustarjoamisille ja erittäin aikaisin aamusta. Koska Munkkikulkuri käveli töihin lunta tallaten, vaihtoehdot olivat vähässä – kauppa matkana varrella. Leipomot ovat aina vain kauempana kaupunkien keskustoista, mikä valitettavasti syö yhtä kaupunkikulttuurin herkkua eli sitä, että voisit aamukahville hakea tuoreet munkit suoraan leipomon myyntipisteeltä.

Itku ei ollut kaupassa kaukana. Tuore pulla tuoksui hyvältä, mutta munkin oma, kaikki muut herkkupisteen tuoksut ohittava ja nenään kirpoava tuoksu loisti poissaolollaan. Jäin kuitenkin tuijottamaan korissa riveissä lepääviä tuoreita vaniljakierrepullia, joiden ulkoisessa olemuksessa oli jotain munkkimaista.

Tarjaanan vaniljakierre on yksi ehdottomista pullasuosikeistani, eikä sen hohtoa vähennä sen munkkimaisuus. Muotohan on erittäin pullamainen – kierre, mutta kun katsot sitä, se voisi olla munkki, jossa on rouhevasti kardemummaa, muodon vuoksi paistosta jääneitä erilaisia värisävyjä ja erinomaisesti sokerilla kuorrutettu paistopinta.

Vaikka en siis saanut aamukokoukseen munkkeja, sain kuitenkin munkkimaisuutta!

Suositut tekstit