Hillomunkkien joukko

1980-luvulla kauppjen hyllyillä notkui monenlaisia kymmenen hillomunkin pusseja, jotka olivat hinnaltaan melko edullisia, ja erittäin suosittuja. Eikä lainkaan hullumpia, ja niitä syödessä sai jännittää, oliko munkissa lainkaan hillosilmää. Nykyisin samat munkit ovat irtomyynnissä, eikä monellakaan ostajalla ole tarvetta kymmenelle munkille.

Pusseja on silti edelleen tarjolla, mutta rajusti pienemmällä valikoimalla. Yksi sellainen löytyi Siiskosen leipomosta Mikkelistä. Leipomo sijaitsee Mikkelin ja Juvan puolivälissä, kahdenkymmenen kilometrin päässä molemmista paikoista. Ja toki Siiskosta löytyy joka puolelta Etelä-Savoa. Heidän kauraleipänsä on sellaista herkkua, että siivutettu pussi on aina otettava mukaan, kun se on mahdollista.

Ulkoisesti suhteellisen karu Siiskosen leipomo sulkee sisäänsä todella erinomaisia herkkuja, joten tiellä liikkuvien kannattaa ehdottomasti piipahtaa siellä. Munkkikulkuri tosin oli aika tavalla eksyksissä paikassa, sillä niin tiski kuin laarit näyttivät parin kierroksen jälkeen munkittomilta. Vasta pois lähtiessä huomasin munkkipussit oranssissa laatikossa. Neljän kappaleen pussukka lähti ison kahvin matkakumppaniksi.

Maku oli kuin Munkkikulkurin nuoruuden kaakaohetkistä, jolloin tuollainen edellä mainittu kymmenen munkin pussi saattoi hyvin tyhjetä kaakolasien äärellä Aku Ankkaa lukiessa. Maku oli hyvä, mutta tyypillistä sille on levottomasti pursotettu hillosilmä, jonka määrä vaihtelee munkista toiseena valtavasti. Toiseksi, kuori on normaalia rapeampi ja mausteinen. Kolmanneksi, itse taikina on runsaan hillon höystämänä pehmeää.