Tunnelma oli lupsakka heti

Munkkikulkurille meinasi käydä kuin karhulle talven edessä eli silmät kiinni ja talviunille. Mutta nyt kun syksyn ensiräntäsateet on koettu, voi lasketella vapaasti kohti talvisia munkkihetkiä.

Monta vuotta Munkkikulkuri on pyyhkinyt Varkauden ohi katsellen paikallisen Teboilin – Severin – suuntaan, ja painanut kaasua. Sopivaa hetkeä ei ollut, vaikka ohiajokertoja oli vuosien varrella kertynyt paljon, Mutta nyt tuli aika astua Severiin.

Severi on saanut nimensä Varkauden suuren.humoristin Esa Pakarisen mukaan. Munkkikulkurin lapsuusmuistoihin kuuluu Kuopion Autokaupan avajaiset ja sen vetonaulan eli Esa Pakarisen tapaaminen. Esa oli paikalla hanurinsa, pussihousujensa ja flanellipaidan kera jakamassa nimikirjoituksella varustettuja kortteja. Sellainen tuli minunkin mukanani kotiin.

Luonnollisesti Severi kunnioittaa Varkauden lahjaa suomalaiselle viihdeteollisuudelle muun muassa näköisnukella. Vielä kun jukebox soittaisi hänen musiikkiaan, ja isolta taululta näkyisi miehen elokuvia, niin tunnelma olisi täydellisen lupsakka.

Mutta pääasiaan eli munkkeihin. Paikka kuuluu Munkkikulkurin arvostamiin huoltoasemakuppiloihin, sillä keittiö valmistaa itse munkit. Tukeva ja painava munkki oli runsaalla kädellä kaardemummattu ja sopivaan väriin paistettu. Oma kiekko oli kenties aavistuksen liian kauan imenyt rasvaa, mutta vain aavistuksen. Hyvä ja tuore kahvi nimittäin balansoi tätä pientä makuvivahdetta niin, ettei sivumaku päässyt vaivaamaan haitaksi asti. Jos rasva olisi ollut vanhaa, tilanne olisi ollut toinen. Sitä makua kun ei kitalaesta kaavi pois kuin aika. Erityinen ansio siitä, että herkutteluhetki oli illalla, ja munkki maistui erittäin tuoreelta.