Munkkien kaatopaikka

Munkkikulkurin silmät ovat nähneet monenlaista paistokauhan heiluttajaa, ja maistanut saman verran kannuista nousevia munkkeja, mutta nyt tuli eteen jotain mykistävää. Sen luonteesta johtuen jätän jopa mainitsematta tarkan tarjoilupaikan.

Sen verran kumminkin, että merellä ollaan ja matkalla Tukholmaan. On aamu ennen aurinkoista päivää Skansenilla. Laivojen buffet-aamupala on jo itsessään melkoinen kokemus. Pöydät täynnä yhtä ja toista suuhun laitettavaa. Paljon ihmisiä lautaset täynnä pekonia, makkaroita, lihapullia, lohta ja muita antimia.

Yhdellä sivupöydällä oli iso kori täynnä pyöreitä munkkeja, lapun mukaan. Ja kieltämättä korin sisällössä oli jotain tuttua, mutta niiden nimittäminen munkeiksi osoittautui liioitteluksi. Kuten kuvasta näette, sokeri oli valunut jonnekin matkalla pöytään. Ne olivat myös temperoituneet pitkään eli ne olivat kuivia ja kovia. Maun tunnisti silti höttöiseksi, vauhdilla, ei siis rakkaudella kyhätyksi tusinatuotteeksi, jonka syömättä jättäminen ei ollut kaukana.

Mutta sitä Munkkikulkuri ei tee kuin suurimmalla hädän hetkellä, ja siitä ei tällä risteilyllä ollut kyse. Kokemus kiilasi kuitenkin kirkkaasti Munkkikulkurin kaikkien aikojen munkkilista hännille, ja syystä. Munkiksi tarjolla ollutta kuulaa voi sanoa vain siksi, että tekijä on kuvitellut tehneensä munkin,

Skansenilla oli sitten tarjolla vähän raikkaampaa sokeriherkkua, mutta siitä toisella kerralla enemmän. ABBA-museosta oli pakko napata oheinen foto, joka kuvaa sitä tunnelmaa, kun Munkkikulkuri erehtyi munkin syöntiin Ruotsin laivan aamubuffetilla,