Munkkien kaatopaikka
Munkkikulkurin silmät
ovat nähneet monenlaista paistokauhan heiluttajaa, ja maistanut saman verran
kannuista nousevia munkkeja, mutta nyt tuli eteen jotain mykistävää. Sen
luonteesta johtuen jätän jopa mainitsematta tarkan tarjoilupaikan.
Sen verran kumminkin,
että merellä ollaan ja matkalla Tukholmaan. On aamu ennen aurinkoista päivää
Skansenilla. Laivojen buffet-aamupala on jo itsessään melkoinen kokemus. Pöydät
täynnä yhtä ja toista suuhun laitettavaa. Paljon ihmisiä lautaset täynnä
pekonia, makkaroita, lihapullia, lohta ja muita antimia.
Yhdellä sivupöydällä oli
iso kori täynnä pyöreitä munkkeja, lapun mukaan. Ja kieltämättä korin
sisällössä oli jotain tuttua, mutta niiden nimittäminen munkeiksi osoittautui
liioitteluksi. Kuten kuvasta näette, sokeri oli valunut jonnekin matkalla
pöytään. Ne olivat myös temperoituneet pitkään eli ne olivat kuivia ja kovia.
Maun tunnisti silti höttöiseksi, vauhdilla, ei siis rakkaudella kyhätyksi
tusinatuotteeksi, jonka syömättä jättäminen ei ollut kaukana.
Mutta sitä Munkkikulkuri
ei tee kuin suurimmalla hädän hetkellä, ja siitä ei tällä risteilyllä ollut
kyse. Kokemus kiilasi kuitenkin kirkkaasti Munkkikulkurin kaikkien aikojen
munkkilista hännille, ja syystä. Munkiksi tarjolla ollutta kuulaa voi sanoa
vain siksi, että tekijä on kuvitellut tehneensä munkin,
Skansenilla oli sitten
tarjolla vähän raikkaampaa sokeriherkkua, mutta siitä toisella kerralla
enemmän. ABBA-museosta oli pakko napata oheinen foto, joka kuvaa sitä
tunnelmaa, kun Munkkikulkuri erehtyi munkin syöntiin Ruotsin laivan
aamubuffetilla,