Munkkeja kansallismaisemassa

Suomesta löytyy paljon kahviloita, joiden maisematerassit tarjoavat kesäisin uskomattoman kauniita näköaloja suomalaiseen luontoon ja joskus myös ihmisen kädenjälkeen.

Munkkikulkurin TOP10-paikkoihin tällä listalla sijoittuu Koli, joka on jokaisen suomalaisen suurta kansallisomaisuutta. Ukko-Kolilta avautuma näkymä ja tunne, jota vaaran päällä kokee, on joka kerralla upea. Tällä kertaa samaan paikkaan osui myös kesäinen auringonpaiste ja lämpö.

Upeat munkkikokemukset sen sijaan tuntuvat kiertävän paikkaa, ellei niitä ota mukaan jostain muualta samalla kun pakkaa koriin muita picnic-herkkuja ja nauttii ne sopivaksi katsomallaan paikalla.

Se, että paikan päältä sai pelkkää tusinatavaraa, ei toki yllätä. Ketjut luottavat tasavarmaan laatuun, joka on jokaisessa paikassa samanlainen. Sellainen oli tämä berliininmunkki pinkillä kuorrutteella. Muuta ei itse asiassa ollut valittavanakaan. Edellisellä kerralla oli tarjolla samaa munkkia, mutta kuorrutteen tilalla oli sokerihuntu.

Kuorrutetut munkit ovat Suomessa jumahtaneet tyystin samaan tusinakuosiin, ilman varioivaa käsityöläisotetta. Itse munkin maku on tehtaisen pullamainen, ja kuorrute imelä hampaita koetteleva tuhti sokeriannos kaikkialla. Toki poikkeuksiakin löytyy, etenkin Turusta, mutta makumaisemointia toivoisi myös muualle Suomeen. Jos pakasteesta nostettu tusina uppoaa kahvikupin kanssa tähän tahtiin, miten kävisi niitä kehittäville kondiittoreille ja munkinpaistajille?