Munkkeja kansallismaisemassa
Suomesta löytyy paljon
kahviloita, joiden maisematerassit tarjoavat kesäisin uskomattoman kauniita
näköaloja suomalaiseen luontoon ja joskus myös ihmisen kädenjälkeen.
Munkkikulkurin
TOP10-paikkoihin tällä listalla sijoittuu Koli, joka on jokaisen suomalaisen
suurta kansallisomaisuutta. Ukko-Kolilta avautuma näkymä ja tunne, jota vaaran
päällä kokee, on joka kerralla upea. Tällä kertaa samaan paikkaan osui myös
kesäinen auringonpaiste ja lämpö.
Upeat munkkikokemukset
sen sijaan tuntuvat kiertävän paikkaa, ellei niitä ota mukaan jostain muualta
samalla kun pakkaa koriin muita picnic-herkkuja ja nauttii ne sopivaksi
katsomallaan paikalla.
Se, että paikan päältä
sai pelkkää tusinatavaraa, ei toki yllätä. Ketjut luottavat tasavarmaan
laatuun, joka on jokaisessa paikassa samanlainen. Sellainen oli tämä
berliininmunkki pinkillä kuorrutteella. Muuta ei itse asiassa ollut
valittavanakaan. Edellisellä kerralla oli tarjolla samaa munkkia, mutta
kuorrutteen tilalla oli sokerihuntu.
Kuorrutetut munkit ovat Suomessa
jumahtaneet tyystin samaan tusinakuosiin, ilman varioivaa käsityöläisotetta.
Itse munkin maku on tehtaisen pullamainen, ja kuorrute imelä hampaita
koetteleva tuhti sokeriannos kaikkialla. Toki poikkeuksiakin löytyy, etenkin
Turusta, mutta makumaisemointia toivoisi myös muualle Suomeen. Jos pakasteesta
nostettu tusina uppoaa kahvikupin kanssa tähän tahtiin, miten kävisi niitä
kehittäville kondiittoreille ja munkinpaistajille?