Lukuretkellä

Munkkikulkurin tämä kesä on mennyt kävelyristeilyksi Savo-Karjalassa, mutta kyllä kelpaakin. Savonlinna valittiin juuri Suomen parhaaksi kesäkaupungiksi, eikä syyttä. Kaupungista riittää ammennettavaksi niin historiasta kuin nykypäivästä erilaisiin kiinnostuksen kohteisiin.

Munkkikulkuri luuli jo nähneensä Savonlinnan munkit moneen kertaan, mutta aina on sijaa pienille iloisille yllätyksille. Tällä kertaa se löytyi Savonlinnan pääkirjastolta.

Pääkirjasto Joeli on nimetty kaupungin tunnetuimman kirjailijan Joel Lehtosen mukaan. Yksi keino tutustua paikkakuntaan ja lähitienoisiin (erityisesti Lehtosen Putkinotko) on seurata hänen jalanjälkiään. Ne vievät moniin suuntiin. Myös Lehtosen patsas hänen mukaansa nimetyssä puistossa on näkemisen arvoinen, sillä sieltä sillan takana oleva Vanha kaupunki näyttäytyy etenkin kauniina aurinkoisena kesäpäivänä erittäin kauniilta ja puoleensa vetävältä.

Munkkikulkurin suosikkipaikkoja ovat kirjastot. Kulkuriluonteeseen kuuluu tarve ottaa irtiottoja oman mielensä syövereihin ja kirjastossa ne onnistuvat hyvien kirjojen keskellä ja äärellä. Ja koska nuo irtiotot saattavat kestää tunteja, on välillä virkistäydyttävä virvokkeiden ja pienten purtavien äärellä.

Tällainen arkea ilahduttava keidas löytyy myös Joelista, eikä kyseessä olekaan mikä tahansa kioski, vaan todellinen helmi, ainakin mitä tulee munkkeihin. Tarjolla ei ollut litteää savonlinnalaista perusmunkkia, vaan ehta, suurehko reikämunkki, joka kuuluu luokkaan ”ei huomautettavaa”. Tai ainahan jotain voi nillittää, kuten sen, että sokeria kuoressa oli hitusen liikaa Munkkikulkurin makuun, mutta ne oli helppo kopauttaa pois, kun munkin sai tiskiltä tuoreena ja lämpimänä.