Lukuretkellä
Munkkikulkurin tämä kesä
on mennyt kävelyristeilyksi Savo-Karjalassa, mutta kyllä kelpaakin. Savonlinna
valittiin juuri Suomen parhaaksi kesäkaupungiksi, eikä syyttä. Kaupungista
riittää ammennettavaksi niin historiasta kuin nykypäivästä erilaisiin
kiinnostuksen kohteisiin.
Munkkikulkuri luuli jo
nähneensä Savonlinnan munkit moneen kertaan, mutta aina on sijaa pienille
iloisille yllätyksille. Tällä kertaa se löytyi Savonlinnan pääkirjastolta.
Pääkirjasto Joeli on
nimetty kaupungin tunnetuimman kirjailijan Joel Lehtosen mukaan. Yksi keino
tutustua paikkakuntaan ja lähitienoisiin (erityisesti Lehtosen Putkinotko) on
seurata hänen jalanjälkiään. Ne vievät moniin suuntiin. Myös Lehtosen patsas
hänen mukaansa nimetyssä puistossa on näkemisen arvoinen, sillä sieltä sillan
takana oleva Vanha kaupunki näyttäytyy etenkin kauniina aurinkoisena
kesäpäivänä erittäin kauniilta ja puoleensa vetävältä.
Munkkikulkurin
suosikkipaikkoja ovat kirjastot. Kulkuriluonteeseen kuuluu tarve ottaa
irtiottoja oman mielensä syövereihin ja kirjastossa ne onnistuvat hyvien
kirjojen keskellä ja äärellä. Ja koska nuo irtiotot saattavat kestää tunteja,
on välillä virkistäydyttävä virvokkeiden ja pienten purtavien äärellä.
Tällainen arkea ilahduttava
keidas löytyy myös Joelista, eikä kyseessä olekaan mikä tahansa kioski, vaan todellinen
helmi, ainakin mitä tulee munkkeihin. Tarjolla ei ollut litteää savonlinnalaista
perusmunkkia, vaan ehta, suurehko reikämunkki, joka kuuluu luokkaan ”ei
huomautettavaa”. Tai ainahan jotain voi nillittää, kuten sen, että sokeria
kuoressa oli hitusen liikaa Munkkikulkurin makuun, mutta ne oli helppo kopauttaa
pois, kun munkin sai tiskiltä tuoreena ja lämpimänä.