Maalaismaista tunnelmaa

Taannoin Italiassa matkustaessamme tilasimme kokin tekemään ruokaa isolle matkaseurueellemme vuokraamaamme taloon. Paikalle saapui tarinaa suoltava mestarikokki, joka loihti meille mainion italialaisen kolmen ruokalajin illallisen, jota söimme vielä seuravana päivänäkin. Häneltä opin myös sen, mistä tunnistaa hyvän ravintolan.

1. Ruokalistan tulee olla lyhyt (sillä kunnon kokilla on hyvät raaka-aineet kerralla keittiössä vain rajalliseen määrään eri vaihtoehtoja).

2. Toiletin pitää olla siisti (totta kai, kunnon ravintoloitsija pitää huolta asiakkaistaan kaikin tavoin).

3. Yksinkertaisimman ruoan listalta pitää olla erityisen maukasta (tilaa siis se ensimmäisenä).

Listan pätevyys on todettu tuon illallisen jälkeen useaan otteeseen toimivaksi ja pätee myös kahviloihin. Se tuli jälleen todistetuksi, kun Munkkikulkuri asteli Punkaharjun keskustassa sijaitsevaan Kahvila Pullaposkeen.

Kahvilaksi paikan tunnistaa lähinnä kylteistä, sillä valkotiilinen virastotalo luo paikan ulkokuoreen juurikin virastomaisen tunnelma. Sisään astuessa ovi soittaa Smetanan Moldauta, ja ensi vilkaisu paikkaan vie ajatukset 1990-luvulle.  

Tässä vaiheessa on syytä palauttaa mieliin nuo italialaisen kokin ohjeet, sillä ne kaikki sopivat kahvilaan. Paikassa on tarjolla tuotteita sopiva määrä, ja niihin kondiittori taikoo uskomattomat maut, oli kyse pullasta, karjalan piirakasta tai munkista.

Olen käynyt paikassa useita kertoja ja fiiliksen mukaan otan joko rinkelin tai ison hillomunkin. Molempia yhdistää olemus, jota kutsun maalaiseksi. Se tarkoittaa Munkkikulkurin termistössä painavaa munkkia, jolla jaksaa tehdä vähän raskaampiakin ulkotöitä. Maalaismunkin onnistunut paistaminen ilman että siitä tulee liian rasvainen tai leipämäinen, on taito, joka Pullaposkessa osataan erinomaisesti. Yksinkertaisesti maukasta.