Mummin pullapuodissa

Tuplanostalgiaa alkajaisiksi. Maanantainen kauppahyllyjen vaellus on toistaiseksi, jos nyt ei kokonaan ohi, niin ainakin vaimenemaan päin. Kahvilat ja ravintolat ovat jälleen auki, joten munkinpaistajatkin ovat palanneet kannujensa äärelle. Toinen nostalgiamuru liittyy tämän päivän paikkaan, eli jyväskyläläiseen klassikkokonditoriaan eli Mummin pullapuotiin.

Aloitetaan aikamatkalla kolmenkymmenen vuoden taakse, Jyväskylän Vaasankadulle, jossa oli idyllisen pieni Mummin pullapuodin sivupiste, jossa oli mieletön tunnelma, ja vielä mielettömämmät munkit. Tuolloin Munkkikulkuri opiskeli Jyväskylässä ja arjen luksusta tarjosivat kahvihetket tuossa pikkukahvilassa, jonka possumunkki edusti köyhän opiskelijan maailmassa hetkellistä nousua arjen yläpuolelle. Käsintehty, iso, rapea, mausteinen ja kuohkea munkki edusti keidasta etenkin syksyissä pimeissä iltapäivissä.

Sittemmin tuo sivupiste lakkautettiin (sniif!) ja nykyisin konditorialla on kahvila keskellä Jyväskylää, Forumissa, jossa se on ollut niin kauan kuin Munkkikulkuri on jyväskyläläisiä munkkeja syönyt sekä toinen kauempana Seppälässä. Sitten opiskeluaikojen tosin kerrat ovat jääneet vähiin ja aika usein munkit syödään sanan mukaisesti alta pois eli iltapäivisin on välillä turha huudella munkkien perään, koska ne ovat loppu.

Eikä ollut kaukana tälläkään kertaa, mutta onneksi muutama hillomunkkeja sisältävä viiden munkin pussi kellotteli hyllylaarissa, joten kahveja ei tarvinnut ryystää ilman kyytipoikaa (kuinkahan tämä tulisi ilmaista näinä neutraalisuuden aikoina, kenties kyytinuortahenkilöä). Aurinkoisena päivänä oli mukava kipata munkit Munkkikulkurin rakkaaseen munkkikoriin ja tallustella ulos nauttimaan kesän ensimmäiset terassimunkit (joskin kotiterassilla).

Aikaa Mummilla käynnistä oli kulunut pitkä aika ja odotukset olivat valtavat. Odotuksiin nähden Munkkikulkuri joutui tällä kertaa hitusen pettymään. Tuoreus oli kohdallaan, mutta se vanha Mummin käsityöläisyys oli kadoksissa, ja ainutlaatuisuuden tilalla oli nyt vähän teollinen ja pullamainen maku ilman mausteisuuden sävyjä. Paakkuununut sokeri antoi tästä jo ennakoita, jotka osoittautuivat todeksi. Olisikohan kadun toisella puolella käynyt päinvastoin? Sinne ensi maanantaina!