Maagiset Martat

Kun aurinko hellii, kuten se on viimeiset pari viikkoa tehnyt, niin Munkkikulkurin mieli kaipaa erityisesti yhteen paikkaan maailmassa – Kuopion torille. Aikaisemmin olenkin hekumoinut siellä sijaitsevasta keitaasta nimeltä Hanna Partanen, mutta kesäisin kaipuu kohdistuu torilla olevaan Marttojen kesäkahvioon.

Kahvio sijaitsi torin Sokoksen puolella, ja oli klassinen tapaamispaikka kauniina kesäisinä päivinä vailla kiireen häivää. Kahviossa konkretisoitui sanonta ajan pysähtymisestä, ja jos jossain maailman kolkassa se voi pysähtyä, niin Kuopion torilla, jossa ei saa olla kiire mihinkään.

Kaipuu puolestaan konkretisoituu siihen, ettei tuota kahviota ole enää ollut muutamaan vuoteen ja taustalla lienee useitakin syitä, mutta toivotaan, että syyt kaikkoavat tulevina vuosina, ja tulee aika, jolloin tauko päättyy. 1970-luvun alkupuolelta torin kävijöitä ilahduttanut kahvio on osa kuopiolaista elämänmenoa ja siksi sen takaisin saaminen on tärkeää sen lisäksi, että Marttakahvion munkit ovat vertaansa vailla.

Onneksi resepti ei ole salainen, vaan Martta-hengen mukaisesti juurikin päinvastoin. Siksi sain oman iloisen hetken Marttojen munkkien äärellä Kuopiossa vieraillessani. Luxusta isolla L-kirjaimella, sillä harvassa paikassa saa enää kotona itse paistettuja munkkeja.

Kuumalla säällä myös itse munkinpaistoratkaisu oli nerokas ja aion ehdottomasti ottaa sen myös itse käyttöön. Pieni, liikuteltava induktioliesi ulos ja eikun paistamaan. Ei käy käry sisään, eikä jo valmiiksi lämmin mökki kuumene entisestään. Kätevää, sekä mökille että munkinpaistajalle.

Kun katsotte tuota kuvaa, sulkekaa silmänne ja tuntekaa pehmeä, miltei kuuma munkki suussanne, ja kuoreen kiinnittynyt sokeri huulillanne. Täydellinen hetki. Kiitos siitä oivalle munkinpaistajalle. Marttojen munkkirinkiläohjeen löydät täältä.