Lohduton tori

Mikä on parasta kesässä? Monikin asia, mutta Munkkikulkurin ehdoton kesänviettoharrastus on torikahveilu. Erityisen nautinnollista se on kesäkuussa ennen juhannusta, kun aurinko paistaa, alkukesän vihreys on parhaimmillaan ja kesä edessä. Lovely!

-

Toisekseen, tori on se paikka, johon kokeneet munkinpaistajat saapuvat pitkän talvihorroksen jälkeen ja tuovat ilonsa kesästä kaikkien ulottuville tuoreilla, suorastaan kuumilla munkeilla, jotka valuvat oransseista leipomolaatikoista miltei silmänräpäyksessä kesästä seonneen väen kahvin kyytipojaksi. Ehdottomasti torikulttuurin ydintä.

Tämä päivä oli kuin luotu kaikelle tälle. Kaunis päivä, tarkemmin iltapäivä, kahvihampaan kolotus ja Jyväskylä. No, jälkimmäinen saa tietysti särön tuohon kauniiseen sarjaan, koska Jyväskylässä on kyllä tori, mutta torikulttuurin kanssa on vähän niin ja näin, mutta uusi kesä kaiken muuttaa voi. Valitettavasti ei tälläkään kertaa. Torikahvilassa oli kyllä munkkeja, mutta kansallisen leipomon valmispussista nostettuna, ja täysin häpeilemättä.

Jonkin täytyy olla todella pahasti pielessä, että Jyväskylän kokoisen kaupungin toritarjonta on munkkien osalta tätä luokkaa. Pientä empatiavärettä herättäisi se, jos pussi olisi edes paikallista tuotantoa, mutta näin tänään. Pakkohan se oli jättää väliin. Torilla ei pussinpohjaan turvauduta.

Epätoivoisesta tilanteesta kertonee se, että mansikkamaata ei ollut torin hylkäämisen jälkeen tarjolla. Piipahdin ketjussa ja nappasin matkaan kanelirinkilän. Sen syömiseen kuuluu vahva kuoren nuuhkaisu, sillä tuoksu, jossa yhdistyy kaneli ja munkin kuori, on hyvä. Ja noin yleisestikin Arnoldsille kuuluu ihan kelpo arvosana. Maku on toki pullamainen, ja keinotekoisen kuohkea, mutta varma. Herkkupala ei ole maannut vanhoissa öljyissä, eikä se myöskään ollut loputtomiin tiskillä. Pitkän kahvin kanssa ihan mukiin menevä maanantai-iltapäivä. Munkki auringossa on iloinen asia.