Ei Wienissä suinkaan viiniä juoda, vaan…

Itävaltalaiset kaappasivat haltuunsa maailman nuorimman pääministerin ”salkun”, jolloin oma pääministerimme Sanna Marin tipahti kakkoseksi. Munkkikulkuri heittää repun selkäänsä ja taivaltaa Wienin kautta Tampereelle seuraavan viikon aikana, jotta tulee selvitetyksi, millainen on kaupunkien munkkitilanne.

Wienissä valitsin kohteeksi Hundertwasserhausin, joka kuvissa oli näyttänyt silmiini siltä, että tuolla olisi hauska käväistä. Ja jos mieli saisi hauskuutta, tuskin kulmilta löytyvät munkitkaan saisivat iloa pilattua. Oletuksenani oli se, että leivosten kaupungissa löytyy leipomoita joka korttelista, eikä oletus osunut harhaan. Hauskuutta katsellessa oli hauska tunkea naamaan reikämunkkia.

Vastapäätä Hundertwasserhausia on leipomo Ströck, konstailematon kuppila, jossa on paljon tilaa leivonnaisille ja vähän kahvinjuonnille. Pystytolpat toki löytyvät, ja jokunen tuoli, mutta ulkona on Hundertwasserhausin tyylin mukaisia istumapaikkoja, joista voi fiilistellä talon tunnelmaa ja popsia samalla munkkia.

Vaikka tällä kertaa käsiin ei osunutkaan berliiniläistä kuulamunkkia, niin maku oli kuin Saksanmaalla mutustelluissa berliininmunkeissa. Taikinan tiukkuus oli vahva, ja sen mausteisuus erottui edukseen reikämunkissa, jonka maku ei perustu hillon ja taikinan liitolle, vaan juurikin taikinan mausteille ja niiden balanssille. Jostain syystä päädyin valitsemaan pitkän kahvin suomalaiseen tapaan, ja se oli tällä kertaa suurin virhe. Munkki olisi ehdottomasti vaatinut cappuccinon tyyppisen kuohkean maidon pehmentämään tiukkataikinaista munkkia. No, ensi kerralla sitten…