Ei Wienissä suinkaan viiniä juoda, vaan…
Itävaltalaiset
kaappasivat haltuunsa maailman nuorimman pääministerin ”salkun”, jolloin oma pääministerimme
Sanna Marin tipahti kakkoseksi. Munkkikulkuri heittää repun selkäänsä ja
taivaltaa Wienin kautta Tampereelle seuraavan viikon aikana, jotta tulee
selvitetyksi, millainen on kaupunkien munkkitilanne.
Wienissä valitsin
kohteeksi Hundertwasserhausin, joka kuvissa oli näyttänyt silmiini
siltä, että tuolla olisi hauska käväistä. Ja jos mieli saisi hauskuutta, tuskin
kulmilta löytyvät munkitkaan saisivat iloa pilattua. Oletuksenani oli se, että
leivosten kaupungissa löytyy leipomoita joka korttelista, eikä oletus osunut
harhaan. Hauskuutta katsellessa oli
hauska tunkea naamaan reikämunkkia.
Vastapäätä Hundertwasserhausia
on leipomo Ströck, konstailematon kuppila, jossa on paljon tilaa leivonnaisille
ja vähän kahvinjuonnille. Pystytolpat toki löytyvät, ja jokunen tuoli, mutta
ulkona on Hundertwasserhausin tyylin mukaisia istumapaikkoja, joista voi
fiilistellä talon tunnelmaa ja popsia samalla munkkia.
Vaikka tällä kertaa
käsiin ei osunutkaan berliiniläistä kuulamunkkia, niin maku oli kuin
Saksanmaalla mutustelluissa berliininmunkeissa. Taikinan tiukkuus oli vahva, ja
sen mausteisuus erottui edukseen reikämunkissa, jonka maku ei perustu hillon ja
taikinan liitolle, vaan juurikin taikinan mausteille ja niiden balanssille. Jostain
syystä päädyin valitsemaan pitkän kahvin suomalaiseen tapaan, ja se oli tällä
kertaa suurin virhe. Munkki olisi ehdottomasti vaatinut cappuccinon tyyppisen kuohkean
maidon pehmentämään tiukkataikinaista munkkia. No, ensi kerralla sitten…