Vegaanimunkki Café Lasipalatsin tapaan

Helsingin munkkitarjonta on kirjan mittainen kiertomatka persoonallisiin korttelikahviloihin, leipomoihin ja myös vähän fiinimpiin kahviloihin. Munkeista käsin katsottuna Helsinki on alue, jossa kotoinen, rouhea kansanmunkkikulttuuri kohtaa erilaisia hienostuneita makuja, joissa kuorrutteet ja pursutetut sisällykset houkuttavat lasikaapeissa ottajaansa.

Helsingissä munkki myös kohtaa huomattavasti paljon kovempaa kilpailua kuin maaseudulla, jossa itse tehty, paikan päällä paistettu tuore munkki peittoaa päivänkin vanhana ylipaistuneen dallaspullan kylän ainoassa kahvilassa. Helsingissä sen sijaan riittää valittavaa. Jos valikoima ei miellytä, uusi vaihtoehto löytyy sadan metrin säteellä.

Lisäksi meille ei-helsinkiläiselle käy usein niin, että parempien pitopöytien äärellä herkkuvalinta kohdistuu muuhun kuin kotikulmilta löytyvään vaihtoehtoon. Munkkikulkuri on toista maata. Munkki on paras valinta aina kun se on mahdollista valita.

Nyt matka vei Café Lasipalatsiin, joka seisoo sopivasti Mannerheimintiellä eli toimii hyvänä tapaamispaikkana, vetäytymiskeitaana tai ihan vain seurantapisteenä Mannerheimintien elämälle. Tunnelma on kuten Helsingin keskustassa pitääkin – moneen kurottuva ja monesta kuroutuva. Munkkikulkurin ehdottomia suosikkikahviloita Helsingissä.

Vegaaninen munkki perinteisen pitkä mustan kahvin kanssa oli makuelämys, jota ei toistaiseksi monestakaan paikkaa saa kahdesta syystä. Ensiksi, vegaanimunkit ovat harvassa ja toiseksi, hyvät vegaanimunkit ovat harvassa. Café Lasipalatsin vegaanimunkki oli erinomainen. Suussa sulavuus on oikea termi kuvaamaan sitä. Loistava leipuri ei tarvitse kananmunaa taikinaan, kun homma on hallussa. Mausteilla ja paistolla saadaan aikaan ihmeitä. Haittapisteitä ei saa munkin kokokaan – syötävää riitti santsikupillekin. Ja ehdottomasti perinteisellä paahdolla.