Nostalginen Hanna Partanen

Nyt ollaan isojen asioiden äärellä. Lapsena matkat Kuopion torille olivat parhaimmillaan silloin kun kalahallista bussipysäkille kävellessä äiti vei Hanna Partasen kojulle. Siitä alkoi munkkikulkurin matka maailman munkkipatojen äärelle ja aina kun mahdollista, Munkkikulkuri palaa kaiken alkupisteeseen – Kuopion torille.

Käyntejä Hanna Partasella voisi kuvata munkkimaailman pyhiinvaellukseksi, jolla on selkeä reitti ja kaksi merkittävää kohdetta. Kohteet voi kiertää haluamassaan järjestyksessä. Pääkallopaikka eli Hanna Partasen leipomo löytyy Kasarmikadulta. Se on jo itsessään hieno matkailukohde, ja leipomotuotteita on saatavissa aamukuudesta iltaan, puoli yhdeksään asti.

Kasarminkadulta reitti jatkuu ajattomuuden äärelle, Kuopion torille, josta löytyy Hanna Partasen myyntikoju. Kelistä riippumatta se seisoo siellä ryhdikkäästi, ja yhtä suurella varmuudella luukulla käy tasaisen ihmisvirta. Sen ansiosta kierto on sellainen, että munkit pysyvät kuumina.

Puitteet ovat siis kunnossa – koju torilla ja vanhan ajan leipomo Kasarmikadulla. Hannan maagisuus on kuitenkin itse munkeissa, erityisesti ikiklassikko litteä munkki, jota saa sekä vadelma- että omenahillolla (itse otan sen aina omenalla). Parhaimmillaan munkki on kesällä, auringon alla, torin vilskettä seuraten, mutta hiljainen tori syksyisenä sadepäivänä on sekin omalla tavallaan viehko, kun on tuore Hannan munkki hampaiden välissä.

Tällä kertaa nappasin matkaani leipomolta munkkirinkelin ja torikojulta omenamukin, joiden välillä ero on iso, niin kuin pitää ollakin. Miksi myydä samanlaista munkkia eri muodossa, kun on taito luoda erilaisuutta. Rinkeli on saksalaistyyppinen, tiukkataikinainen, espressoon hyvin uppoava munkki. Omenamunkki, torin kruunu, on klassinen esimerkki täydellisestä hillon ja taikinan harmoniasta. Täydellinen munkki!