Hyviä munkkeja vuodelle 2020!

Niin siinä sitten kävi, että Saksa imaisi Munkkikulkurin vallan huomiinsa loppuvuodeksi, mutta missäpä olisikaan Munkkikulkurille makoisampi paikka palauttaa blogi takaisin uomiinsa ja jatkaa hyvin aloitettua matkaa munkkeja koskevien tekstien parissa kuin Berliini, yksi munkkikulttuurin syntysijoista.

Berliininmunkki tunnetaan kaikkialla, mutta sen kotiseudulla Berliinissä munkki on ohukainen, pfannkuchen. Alkuperäinen berliininmunkki oli malliltaan litteä ja muistan syöneeni niitä Berliinin Friedenaussa vuonna 2011 kuorrutteen kera.

Mutta takaisin uuteen vuoteen, jota Saksassa vietetään munkkien kera. Leipomoiden hyllyiltä kakut, keksit ja muut herkut laitetaan päiväksi alahyllylle tai takariviin ja ne täytetään munkeilla, tai siis pfannkucheneilla. Niitä on tarjolla erilaisilla täytteillä ja kuorrutteilla, mutta muodoltaan pääasiassa pyöreinä, kuulaa muistuttavassa muodossa, ei niinkään alkuperäisessä litteässä muodossa.

Berliinissä leipomo löytyy jokaisesta korttelista, joten kauaksi ei tarvinnut Munkkikulkurinkaan Berliinin majapaikasta lähteä munkkejansa hakemaan. Lähikonditoria Nicolaissa oli tarjolla myös sinappisia munkkeja eli uuden vuoden perinne Saksassa on syödä munkkeja joukossa yksi sinappinen versio. Sen saajalle on luvassa onnea ja iloa tulevalle vuodelle. Munkkikulkurin matkaan tarttui se perinteisin, joskin sokerikiteet korvasi tomusokeri.

Loppuvuoden aikana Munkkikulkuri on siis kulkenut munkkien perässä Saksassa, ja niistä lupaan laittaa lisäpäivityksiä alkuvuodesta. Uuden vuoden munkit olivat taattua saksalaista konditoriatavaraa, joka on parhaimmillaan tumman ja tulisen kahvin kera. Kuiva, tällä kertaa vain hitusen maustettu taikina sisälsi runsaasti erittäin makeaa hilloa. Hillovalinta jätettiin leipurimestarille, joka sijoitti laatikkoon perinteiset luumuhillolla ja kuorrutteisen vaniljakreemillä.

Munkkikulkuri toivottaa kaikille mukavaa uutta vuotta ja odottaa innolla uusien munkkien makuja!