Tälle hymyilisi itse Pekka Lipponenkin
Mitä tulee mieleen Rantasalmesta? Vanhemmalle väelle muistuu
ainakin sodan jälkeisen Suomen fiktiiviset veijarisankarit Pekka Lipponen ja Kalle
Kustaa Korkki, joista ensin mainittu oli kotoisin Rantasalmelta. Nuoremmalle
väelle paikkakunta resonoi todennäköisesti hieman vähemmän.
Mutta joskus yllätyksettömän kuoren alta voi löytyä
jättipotti ja näin kävi minulle muutama vuosi takaperin, kun olimme tuttuni
kanssa menossa marraskuisena aamuna kohti Savonlinnassa pidettyä Joel Lehtonen -seminaaria.
Tuttuni ehdotti kahvipaussia Rantasalmella, paikassa, jossa on lyömättömän
hyvät munkit. Kehui niitä maasta taivaisiin tunnin ennen pysähdystä. Odotin
jotain idyllistä, 1950-luvun mummolakahvilaa, mutta sen sijaan kaveri näytti
Nesteen parkkipaikkaa. Munkkikulkuri kävi hetken epäluuloiseksi, mutta vain
hetkeksi. Kaverin munkkiturpaan on aina luotettava, sillä kukaan ei anna väärää
todistusta syömästään munkista.
Rantasalmi on Varkauden ja Savonlinnan välissä oleva kunta,
jonka kauneuden tietää jokainen sen maaseudulla aikaansa viettänyt matkaaja.
Kunnan taajama ei samaa mielikuvaa jätä. Vaikka sitä syleilevät kauniit rannat,
ne ovat kuin käyttämätön keidas, tai keskusta, jonka raitti on kuin kaikki muut
vastaavat, samoine kauppakyltteineen ja tarjouksineen.
Kuten hyvin tiedetään, huoltoasemat ovat suomalaisen
munkkikulttuurin yksi peruskehdoista. Aikoja taaksepäin, huoltoasemoiden kahviloiden
takahuoneissa valmistettiin munkit itse suoraan tiskille kahvin kanssa
nautittavaksi. Onneksi näin on edelleen joillain huolta-asemilla, kuten
Rantasalmen keskustan Nesteellä.
Vaikka Munkkikulkuri mieluusti suosii julkisia kulkupelejä,
joskus on mentävä pikibaanaa, jolloin huoltoasemien arvo niin biilin kuin
kuskin ruokinnassa on tärkeä. Silloin tuore, paikan päällä omalla respetillä
tehty munkki on kuljettajan pelastus, sillä munkinpaistaja ei pidä huolta
pelkästään munkista, vaan myös siitä, että sen kanssa on tarjolla hyvää ja
tuoretta kahvia.
Eli juuri tätä on tarjolla Rantasalmen Nesteellä. Hyvää
tuoretta kahvia, kapea, tiukkataikinainen, mutta sopivan makea munkkirinkeli.
Sen koko on sellainen, joka on helppo syödä ”take awaynä” matkalla, mieluiten
tuplana. Yksi maistiainen nimittäin huutaa toista kyytipojakseen, koska nämä
munkit ovat sellaisia, kuin itsetehtyjen huoltamomunkkien pitää olla. Jokainen,
joka odottaa pientä kahvipysähdystä pitkä ajomatkan jälkeen, tietää, mitä
tarkoitan.