Tälle hymyilisi itse Pekka Lipponenkin

Mitä tulee mieleen Rantasalmesta? Vanhemmalle väelle muistuu ainakin sodan jälkeisen Suomen fiktiiviset veijarisankarit Pekka Lipponen ja Kalle Kustaa Korkki, joista ensin mainittu oli kotoisin Rantasalmelta. Nuoremmalle väelle paikkakunta resonoi todennäköisesti hieman vähemmän.

Rantasalmi on Varkauden ja Savonlinnan välissä oleva kunta, jonka kauneuden tietää jokainen sen maaseudulla aikaansa viettänyt matkaaja. Kunnan taajama ei samaa mielikuvaa jätä. Vaikka sitä syleilevät kauniit rannat, ne ovat kuin käyttämätön keidas, tai keskusta, jonka raitti on kuin kaikki muut vastaavat, samoine kauppakyltteineen ja tarjouksineen.

Mutta joskus yllätyksettömän kuoren alta voi löytyä jättipotti ja näin kävi minulle muutama vuosi takaperin, kun olimme tuttuni kanssa menossa marraskuisena aamuna kohti Savonlinnassa pidettyä Joel Lehtonen -seminaaria. Tuttuni ehdotti kahvipaussia Rantasalmella, paikassa, jossa on lyömättömän hyvät munkit. Kehui niitä maasta taivaisiin tunnin ennen pysähdystä. Odotin jotain idyllistä, 1950-luvun mummolakahvilaa, mutta sen sijaan kaveri näytti Nesteen parkkipaikkaa. Munkkikulkuri kävi hetken epäluuloiseksi, mutta vain hetkeksi. Kaverin munkkiturpaan on aina luotettava, sillä kukaan ei anna väärää todistusta syömästään munkista.

Kuten hyvin tiedetään, huoltoasemat ovat suomalaisen munkkikulttuurin yksi peruskehdoista. Aikoja taaksepäin, huoltoasemoiden kahviloiden takahuoneissa valmistettiin munkit itse suoraan tiskille kahvin kanssa nautittavaksi. Onneksi näin on edelleen joillain huolta-asemilla, kuten Rantasalmen keskustan Nesteellä.

Vaikka Munkkikulkuri mieluusti suosii julkisia kulkupelejä, joskus on mentävä pikibaanaa, jolloin huoltoasemien arvo niin biilin kuin kuskin ruokinnassa on tärkeä. Silloin tuore, paikan päällä omalla respetillä tehty munkki on kuljettajan pelastus, sillä munkinpaistaja ei pidä huolta pelkästään munkista, vaan myös siitä, että sen kanssa on tarjolla hyvää ja tuoretta kahvia.

Eli juuri tätä on tarjolla Rantasalmen Nesteellä. Hyvää tuoretta kahvia, kapea, tiukkataikinainen, mutta sopivan makea munkkirinkeli. Sen koko on sellainen, joka on helppo syödä ”take awaynä” matkalla, mieluiten tuplana. Yksi maistiainen nimittäin huutaa toista kyytipojakseen, koska nämä munkit ovat sellaisia, kuin itsetehtyjen huoltamomunkkien pitää olla. Jokainen, joka odottaa pientä kahvipysähdystä pitkä ajomatkan jälkeen, tietää, mitä tarkoitan.