Munkin lumo
Munkki – litteänä, pulleana, hillolla tai ilman hilloa,
nykyään yhä useammin donitsin muodossa. Nautitaan joko kahvilassa,
huoltoasemalla tai kotona. Juhlapäivinä myös piknikin kruununa kahvin kanssa,
tai kuohuviinin.
Suomi on munkkien luvattu maa. Harva kahvila uskaltaa olla
auki ilman omaa munkkivalikoimaa ja munkki + kahvi on huoltoasemien
kestoklassikko, jonka mainostamiseen ei tienvarsilla suotta kuluteta
mainostoimistojen tunteja. Pelkkä ilmoitus, tussilla käsinkirjoitettuna,
riittää ohjaamaan renkaat munkkipaikan suuntaan. Kotona itse leivotut ja
paistetut munkit ovat oma, suloinen luku arjen munkkihetkiä.
Jokaisesta kylästä löytyvät maailman parhaat munkit, tai
oikeastaan pitäisi sanoa toiseksi parhaat munkit (sillä parasta ei vielä ole
löydetty). Jokaisella munkinpaistajalla on oma pieni nyanssi niin taikinassa
kuin munkin muodossa.
Tämä blogi on matka näiden munkkien äärelle ja sen
kirjoittaja, Munkkikulkuri matkaa läpi suomalaisten kylien, kioskien
huoltoasemien ja kaupunkikeitaiden istahtaakseen toviksi nauttimaan päiväkahvit
munkin ja kahvin äärellä.