Munkin lumo


Munkki – litteänä, pulleana, hillolla tai ilman hilloa, nykyään yhä useammin donitsin muodossa. Nautitaan joko kahvilassa, huoltoasemalla tai kotona. Juhlapäivinä myös piknikin kruununa kahvin kanssa, tai kuohuviinin.
 
Suomi on munkkien luvattu maa. Harva kahvila uskaltaa olla auki ilman omaa munkkivalikoimaa ja munkki + kahvi on huoltoasemien kestoklassikko, jonka mainostamiseen ei tienvarsilla suotta kuluteta mainostoimistojen tunteja. Pelkkä ilmoitus, tussilla käsinkirjoitettuna, riittää ohjaamaan renkaat munkkipaikan suuntaan. Kotona itse leivotut ja paistetut munkit ovat oma, suloinen luku arjen munkkihetkiä.

Jokaisesta kylästä löytyvät maailman parhaat munkit, tai oikeastaan pitäisi sanoa toiseksi parhaat munkit (sillä parasta ei vielä ole löydetty). Jokaisella munkinpaistajalla on oma pieni nyanssi niin taikinassa kuin munkin muodossa.

Tämä blogi on matka näiden munkkien äärelle ja sen kirjoittaja, Munkkikulkuri matkaa läpi suomalaisten kylien, kioskien huoltoasemien ja kaupunkikeitaiden istahtaakseen toviksi nauttimaan päiväkahvit munkin ja kahvin äärellä.

Suositut tekstit