Jouluhenkäyksiä tammikuussa

Joulupukki toi Martti Suosalon Tähänastisen elämän, jota olen tammikuun liukkailla lueskellut omassa, muhkeassa nojatuolissa munkkien syönnin lomassa. Kirjan alkupuolella on muuten munkkimuistelus, jollaisia harvoin löytyy mistään elämänkerrasta.

Tammikuu ei ole munkkinautiskelijan kuu. Vaikka peruspallerot ja -donitsit löytyy tiskistä myös tammikuussa, moni laittaa herkkulakkoa päälle joululomien jäljiltä ja herkkuosastot valmistautuvat jo helmikuuhun – ystävänpäivään ja laskiaiseen. Laskiaispulla saisi viimeinkin saada rinnalleen kultivoituneen laskiaismunkin. Katsotaan sitten helmikuussa, onko näin vuonna 2023.

Tammikuun pakkasessa oli kuitenkin tyytyminen Lidlin jonkinlaiseen possumunkinpäähän, jossa sokerikuorrute kimmelsi jo valmiiksi epäilyttävän näköisinä isoina ryppäinä, kuten myös paistopinta, joka muistutti postimerkin nuoltavaa puolta. Periaatteessa päiden katras oli munkkikorissa hyvinkin puoleensa vetävä, mutta maku oli hyvin teollinen, melko mauton ja turhamaisen makea, silloin kun maku nousi taikinasta omenahilloin siivittämänä.