Munkkeja Alhosta

Tänään se tapahtui. Munkkikulkuri on niin monta kertaa tallustanut Juveninkosken vesiputouksen ohi, että ei enää sallinut sen tapahtua. Poikkesin siis matkalla ollessani Partalantielle, Jämsästä Tampereelle päin muutama kilometri. Ja kannatti.

Juveninkoskella sijaitsee hieno, kuuden metrin mittainen vapaa vesiputous, jota katsoo lumoutuneena pitkään. Syksyisessä, paljaassa ja karussa luonnossa sen voimassa on jotain erityistä ja puhdasta. Ilokseni paikalle oli saapunut muitakin putouksen ihailijoita ja se ansaitsisi enemmänkin ihailijoita. Ehdoton helmi.

Kosken kulmilla sijaitsee myös kaksi huopatehdasta – Alho ja Lahtinen, eikä niitäkään voinut sivuuttaa. Tai oikeastaan toisen kyllä, sillä Alhossa on kahvila, jossa myydään munkkeja. Perinteinen huopatehdas on valmistanut tuotteita pian sata vuotta, ja matka jatkuu, ja hyvä niin. Hyville huopatuotteille on aina tarve.

Munkit olivat jämsäläistä, tyylikästä käsityötä niin ikään. Matkailijamäärien kääntyessä syksyllä pienemmiksi, ne sulatetaan pakasteesta, jotta munkit olisivat aina tuoreita. Ja hyviä ne olivatkin. Isot kardemummalastut loivat maistuvaa säröä pehmeään, selvästi tuoreista raaka-aineista paistettuihin munkkeihin. Jälkimaussa hehkui maisteinen taikinaisuus, ei eltaantunut rasva. Munkki oli sulatettu Kulkurin makuun liian lämpimäksi, mutta sitä varten on syksy – ja munkin nopea viileneminen.