Ystävänpäivän munkkeja

Ystävänpäivä on kuin tehty herkuttelulle. Takana tammikuu, ei juhlia, vaan tiukkaa arkea - pitkiä päiviä pimeydessä. Hyvä syy siis mättää suuhunsa erilaisia sokeripitoisia tuotteita yhdessä hyvien ystävien kanssa. Tänä vuonna tosin etänä, mutta tärkeintä on ystävyys.

Munkit ovat viime aikoina rynnänneet kovasti taistelemaan ystävänpäivän tarjoilupöydän paikoista ja kohtuullisella menestyksellä, ainakin mitä tulee kauppojen ja kuppiloiden hyllytarjontaan. Tyylikin on kovin samanlainen – vaaleanpunaisella kuorrutettuja kalvakan vaaleita munkkeja. Ei kovin houkuttelevia, valitettavasti.

Päädyinkin nappaamaan Cittarin sydänmunkin, joita oli pussitettu valmiiksi kaksi – rakastavaisille, kuten Valentinen päivää maailmalla vietetään. Munkilla oli miltei täydellinen pehmeys, ja tein ostopäätöksen sen perusteella. Se olikin ylivoimaisesti parasta. Munkki oli melko mauton, ja toffeetäyte erittäin industriaalisen makuinen.

1980-luvulla muotia olivat munkit, joissa oli sisus täynnä kermavaahtoa ja hilloa, ja päällä suklaakuorrutus, joka parhaissa leipomoissa oli ehtaa suklaata. Tällaisia överimunkkeja kaipaan kerran vuodessa. Ystävänpäivä olisi överimunkin arvoinen päivä. Ehkä ensi vuonna.